Clay feathers

Another Pinterest-project, sigh.

This Christmas I wanted to make all the gifts myself, so I made these Christmas decorations and gave them to friends and family.

First, I found really old polymer clays I bought years ago but never actually used (Fimo and some other brand that are oven-baked). Some of the clay-bars were super hard and the Internet told me I could use baby-oil or vegetabe oil (and some hard work and time) to soften them up. It sorta worked. But not really. Maybe I should actually buy the softener that is meant for these clays… The end result was soft but slimey and not very workable. Maybe I did something wrong..

Anyway, I roughly molded the feathers…

 

Then made the parting…

 

 

And finally used a needle to make the feather look feathery 🙂

The black thingies on the feather are from a paint brush I used as a rolling pin to flatten the feather around the center parting to make it appear taller.

 

 

I made a small hole to put a ribbon on before baking (those white ribbons I found from IKEA Christmas section, they were already cut and knotted and cost around 2 euros/30 pieces). Make sure you make the hole big enough, because I accidental broke a few feathers trying to get the ribbon attached…

And painted them white with acrylic paint. It took a few layers as the red clay was showing through. Maybe spray paint would have worked better…

When they were dry I added some glitter to the edges. I thought of adding a coat of spray finish, but since they are made to be enjoyed indoors in a Christmas tree I didn’t bother. I really liked the end result.

 

 

Maybe next year I’ll try this with salt dough and kids!

Isänpäivän savityöt

Sijaistin isänpäivän tienoilla 1-luokkaa ja teimme yhdessä isälle savesta taulut lahjaksi. Valitettavasti töistä ei ole kuvaa, sillä oma työni meni oppilaalle, jonka työ oli hajonnut.

Oppilaat muotoilivat savesta noin sormen paksuisen levyn (muodon sai itse päättää) ja painoivat siihen kauniin lehden/lehtiä, jotka olivat ulkoa keränneet. Tämä tunti oli lähekkäin ympäristötiedon tunnin kanssa, jolla pohdimme miten puut valmistautuvat talveen. Välitunnilla oppilaiden tehtävänä oli kerätä maasta lehdet kuviksen työtä varten. Tauluun tehtiin ripustusreikä ja ne poltettiin. Aikataulu oli äärimmäisen tiukka, joten emme ehtineet maalata töitä, vaikka se oli aluksi tarkoitukseni. Raakapolton jälkeen työt olivat kyllä kauniita sellaisenakin 🙂

Muutamia huomioita:

– 1-luokkalaiset suoriutuivat työstä vallan mainiosti. Olin varannut tähän yhden oppitunnin, mutta varautunut pitämään tarvittaessa kaksi, mutta nopeimmat olivat valmiita 20 minuutissa.
– On tärkeää painottaa, että työn pitää olla saman paksuinen, joka paikasta – ohuet reunat voivat murtua.
– Savi pitää vaivata hyvin, tähän kannattaa käyttää yhteisesti aikaa.

Koska isänpäivä oli deadline, kuivumiselle jäi vain viikko aikaa. Kannattaa varata vähintään kaksi. Onneksi työt olivat ohuita.. Laitoin jokaisen työn pakastepussiin, jota kävin muutaman päivän välein raottamassa, jottei työ kuivuisi liian nopeasti ja halkeaisi. Tästä huolimatta kolme töistä halkesi, onneksi ensimmäisten päivien aikana, jolloin oppilaat ehtivät tehdä vielä uudet työt (avustaja tosin ystävällisesti leipoi alustat valmiiksi, jolloin oppilaat vain painoivat lehdet). Vinkki: tee pari ylimääräistä työtä varmuuden vuoksi. Jos jonkun oma hajoaa kuivuessa tai poltossa, on pari varatyötä…

Ihme ja kumma kaikki työt selvisivät poltosta ehjinä. Huomaa, että poltto vie yleensä pari päivää (yksi yö ja jäähdyttely). Harmi vaan, että muutama työ hajosi matkalla luokkaan ja muutama viimeistään silloin kun päästiin koulusta ja laitettiin kenkiä jalkaan ja hups, savityö jäi tossun alle 😦 Onneksi raakapolton jälkeen savityöt voi vielä liimata ihan onnistuneesti kasaan 🙂

Kaikissa kouluissa ei ole polttouunia, joten kysäise opekollegoilta, miten poltot on hoidettu (esim. nuorisotaloilla voi olla polttouuni). Jos vaan mahdollista, savityöt kannattaa polttaa, mutta jos ei ole mahdollista niin voitte lakata ne oppilaiden kanssa, jotta ne säilyisivät vähän pidempään. Perinteinen Eri-keeper – vesiseos maalauksen päälle tuntuu olevan ihan toimiva ratkaisu, jos ei spraylakkaa ole saatavilla.

Jottei tämä postaus olisi ihan kuvaton, niin ohessa savityöni kuviksen peruskurssilta. Työ on tässä vielä polttamaton.